Englantilainen kevät

Kuten kuvista näkyy, täällä nautitaan jo ihanasta, lämmittävästä kevätauringosta ja vihertävästä luonnosta. Kevät on alkanut. Noin pari kuukautta aikaisemmin, kuin Suomessa. Ihanaa! Vaikka talven lapsi olenkin, tarvitsen valoa ja lämpöä. Kaikki se valoisuus, luonnon uudet, kirkkaat värit ja se "tuoreus" tuo niin paljon positiivista energiaa ja energiaa ylipäänsä! Kuten kuvista näkyy, vihreyttä on joka puolella kaupunkia. joka nurkassa on joku kukkiva puu, narsisseja, ihmisiä nurmella piknikillä - kaikki kevään tuntomerkkejä. Synkkä, keksiaikainen luostarikaupunkikin näyttää paljon romanttisemmalta, kun puistikot vihertää ja puut kukkii.

Uskokaa pois, ei yhtään harmita laiminlyödä kotitöitä ja lähteä puistolounaalle, kun saa paljastaa talven piilossa olleet varpaat auringonvalolle ja tuntea tuoreen nurmikon paljaitten jalkojen alla! Tytötkin nauttivat, kun pukeutumista voi keventää ja kaikkialla ei ole märkää ja mutaista ja synkkää.

Koska säät ovat tosiaan viimeaikoina olleet niin upeita ja olemme saaneet viikonloppuisin nauttia myös IsäMiehen seurasta (töiden lomassa siis), olemme luonnollisesti viettäneet paljon aikaa ulkona, yhdessä ja erikseen. Minä olen lenkkeillyt paljon ja ihastellut keväistä kaupunkia ja viikonloppuisin olemme retkeilleet. Näistä retkistä ja ihanista maisemista ja kokemuksista onkin tulossa ihan oat postaukset, kunhan saan kuvat siirrettyä koneelle. Jotenkin tämä koneenkin äärellä naputtelu jää vähemmälle, kun voi mennä ulos nauttimaan ihanasta säästä...

Kuulumisiin! Ja hei, nyt on virallisesti kevätkuukausi myös Suomessa - huhtikuu! Nautitaan! 😊😎

Neljännesvuosikatsaus

Tänään tulee kuluneeksi 3kk eli neljännesvuosi siitä, kun muutimme Britteihin. En koe, että olemme täysin englantilaistuneet vielä mutta kyllä huomaa, että joitain paikallisia tapoja alkaa omaksumaan itselleen sopiviksi ja jopa mieluisimmiksikin.

Näiden 3 kuukauden aikana olemme ehtineet nähdä ja kokea yhtä jos toista. Olemme ehtineet viettää 50% perheenjäsenten syntymäpäivistä, muutaman ison juhlapyhän (joulu ja uusi vuosi mainitakseni) ja kaiken tämän lisäksi olemme sairastaneet noin 1/3 ajasta. Uusi maa, uudet ympyrät ja ihmiset ja ennen kaikkea uusi bakteerikanta joka paikassa. Toivottavasti meidän perheen mikrobikanta olisi nyt kartalla siitä, missä maassa eletään ja sopeutuisi loppuajaksi.

Olemme tutkineet lähiympäristöä ja vierailleet muutamassa hienossa kohteessa, käytännössä melkein kivenheiton päästä kotoamme. Reviiri ja uteliaisuus kasvavat koko ajan ja uskoisin, että varsinkin loma-aikoina viihdymme paljonkin tämän pikku kuntamme ulkopuolella tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin, maisemiin ja ihmisiin.

Tänä lyhyenä aikana olemme myös saaneet iloksemme sukulaisia ja vieraita myös Suomesta, jo kahdesti. Kevään mittaan vierailijoiden määrä tulee olemaa suunnilleen kyläilijöitä kerran kuussa, ei siis pääse koti-ikävä yllättämään liiaksi. Kotimaisten ystävien ja sukulaisten lisäksi olemme saaneet roppakaupalla myös uusia tuttavuuksia, joista tämän kokemuksen jälkeen osa jää kyytiin varmasti loppuelämän ajaksi.

Tänne saapuessa tytöille koko maa ja paikka oli lähinnä toteen käynyt Harry Potter-unelma. Kumpikaan ei (oikeasti) puhunut sanaakaan englantia, saatikka ymmärtäneet. Nyt molemmat, ja varsinkin Pikkusisko, papattaa jopa 3-4 sanan ymmärrettäviä lauseita ja nauttivat olostaan niin koulussa uusien ystävien kuin vapaa-ajalla muiden tuttujen kanssa.

Päivät kuluvat enemmän ja vähemmän täysin tavallisen arjen merkeissä: koulua, ulkoilua, kaupassakäyntiä ja kokkailua. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin välillä mahdollisuus nauttia pienestä arjen luksuksesta ja tehdä irtiottoja esimerkiksi menemällä lauantaiaamuna koko perheen voimin lähikuppilaan aamiaiselle, nauttia vaikka lounaaksi itsetehty, superterveellinen kulhollinen salaattia, tai ostaa perheen naisille matchaavat kevättennarit. Vuodenaika alkaa täällä suunnalla vaihtumaan jo kevääseen, joten aurinkolasitkin alkavat olla melkein jokapäiväinen asuste.

En väitä, että joka päivä olisin nauttinut täällä olostamme täysin rinnoin ja koti-ikäväkin on toisinaan ollut jopa fyysisestikin koettavissa. Silti en vaihtaisi päivääkään pois ja ajoittain jopa tahtoisin kellon seisahtuvan hetkeksi, jotta saisimme nauttia tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta edes vähän pidempään. Nyt, kun kotiutuminen on vihdoin tapahtunut, vuosi tulee kulumaan kuin siivillä ja kohta pakkaammekin haikeana kassit täyteen uusia, ihania muistoja Suomeen vietäväksi.

Lontoon kuulumisia

Kävin tammikuun alkupuolella yhden pikaisen päiväretken Lontoossa tapaamassa ystävääni Suomesta, joka oli viettämässä siellä pitkää viikonlopppua. No, koska nuo sairastelut alkoivat ja arki vei mennessään, on unohtunut kokonaan kirjoittaa kuulumisia tästä päiväretkestä.

Eli eli, meiltä pääsee Lontooseen kätevästi julkisilla kulkuneuvoilla, joko junalla tai bussilla. Itse valitsin jälkimmäisen, koska hinta oli paljon pienempi kuin junassa. Matkaan menee suuntaansa 3h mutta meno-paluu £16 oli niin pieni, että otin bussimatkankin rentoutumisen kannalta. Pystyin lukemaan, kuuntelemaan musiikkia, katselemaan maisemia, torkkumaan. Täysin omaa aikaa. Tulee tarpeeseen tätä hektistä arkea pyörittäessä.

Meillä ei ystäväni kanssa ollut mitään suuria suunnitelmia Lontoon suhteen. Katsotaan sään ja fiiliksen mukaan. Ainoa asia, joka lyötiin lukkoon, oli ruokapaikka. Täytyyhän naisten syödä hei! Jos itse saisin päättää, mitä ruokaa meillä kokataan, en juurikaan käyttäisi lihaa. Ei mitään sen eettisempiä perusteluita, minä vaan pidän kasvisruuasta. Siitä saa niin maistuvaa, kun vaan osaa sen homman. Tässä on välillä se minun kompastuskiveni ja jos saan mahdollisuuden käydä yksin tai jonkun ystävän kanssa ravintolassa, valitsen empimättä kasvisvaihtoehdon. Bongasin Lontoon suosituimman kasvisravintolan ja suuntasimme sinne lounasbuffaan. Kuvassa ensimmäinen annokseni ja voin vaan todeta, että kannatti matkustaa pieni matka metrolla ja kipittää tihkusateessa, oli nimittäin sen arvoista.

Mahat pullollaan vyöryimme Thamsein varrelle. Siellä oli vielä talvimarkkinat meneillään, paljon erilaisia herkku ja street food kojuja, käsitöitä ja krääsää. Sää ei valitettavasti hellinyt meitä ja minäkin jätin fiksuna sateenvarjon kotiin... Emme olleet kumpikaan käyneet aikaisemmmin London Dungeonissa, joten karkasimme sadetta pakoon kohti kellareita ja kauhuspektaakkelia. Sen enempää paljastamatta sisältöä, voin sanoa, että kierros oli hyvin toteutettu, sisälsi sopivassa määrin viihdettä ja ihan oikeaa Lontoon historiaa. Ei mikään lasten kanssa käytävä nähtävyys (on itseasiassa K-13) mutta IsäMies lupasi lähteä minun seurakseni, jos/kun seuraavan kerran pääsemme Lontooseen kahdestaan. Jos on kiireaikataulu, kannattaa tämä kuitenkin jättää väliin, koska huviin menee kokonaiset 2h.

Illan hämärässä oli hienoa ihailla the London Eyeta ja kävellä Big Benin kupeessa takaisin bussiasemalle. Se on sanomattakin selvää, että päivä Lontoossa on ihan liian lyhyt mutta juuri sopiva irtiotto arjesta. Varsinkin, kun nyt on mahdollisuus lähteä vain täsmävisiitille pääkaupunkiin, voi nähtävyydetkin pilkkoa osiin ja keskittyä yhteen kerralla. Ei tule cityähkyä. Isot kiitokset seuralaiselleni A:lle ja ennen kaikkea IsäMiehelle, joka mahdollisti tämän päiväretken. 😘 Näiden pienten asioiden voimalla jaksaa taas sitä arkea, yksi jos toinenkin.

Päiväretki - kohteena Bournemouth

Talviloman aluksi saimme nauttia IsäMiehen vanhempien eli tyttöjen Mumman ja Ukin seurasta melkein viikon ajan. Sen liskäsi, että kolusimme uutta kotikaupunkiamme, pakkasimme koko sirkuksen autoon ja lähdimme reilu puolen tunnin ajomatkan päähän Bournemouthin rantakaupunkiin.

Bournemouth sijaitsee siis Englannin etelärannikolla, noin 170km Lontoosta. "Englannin Riviera"- lempinimi juontaa juurena yli 8km pitkästä hiekkarannasta, jonne saapuu matkailijoita ympäri Eurooppaa. Mikään auringonpalvojien unelmakohde tämä Atlantin rannalla sijaitseva kaupunki ei kuitenkaan ole, koska juurikin merivirroista johtuen ilmasto on lauhkea ja kesäkuukausien lämpötilat vaihtelevat vain +12-22 °C välillä. Mutta jos ei lomasuunnitelmissa ole kääntää kylkeä biitsillä, kannattaa kaupungissa ehdottomasti vierailla maisemien ja fiiliksen takia.

Kuten kuvista näkyy, talvella rannoilla on tilaa vaikka muille jakaa. Bournemouthin laiturin päässä on tätä nykyä ravintola ja sisäkiipeilypaikka. Jos siis kesälomamatkalla huono sää yllättää, löytyy myös sisäaktiviteetteja. Yksi näkemisen arvoinen paikka on myös rannan kupeessa sijaitseva Bournemouthin akvaario. Jos on käynyt Linnanmäen Sea Lifessa, tykkää varmasti tästäkin paikasta. vetonaulana on ehdottomasti pingviinit ja suuret merikilpikonnat. Mekin menimme lasten kanssa akvaarioon meriviimaa pakoon ja näimme mm. pingviinien ruokinnan.

Me emme tällä kertaa metrijengin ollessa mukana kruisailleet sen enempää rantaa pidemmälle. Länteen päin jatkuu kuitenkin Unescon maailmanperintöluettelossa oleva Dorsetin ja Itä-Devonin 153km pitkä rannikko ja upeat kalkkikivipengermät. Ehdottomasti näkemisen arvoinen!

Oikeastaan kaikki kohteet, joissa olemme tähän asti vierailleet, ovat päässeet jatkoon- listalle. Eli kunhan säät lämpenevät ja kevät tuo enemmän valoa mukanaan, ei picnic Bournemouthin rannalla tai kävely 1800-luvun lopulla valmistuneessa talvipuutarhassa ole ollenkaan huonompi vaihtoehto viettää perhepäivää viikonloppuna.

Still alive

Otsikko kuvaa hyvin tämänhetkistä olotilaa ja ennen kaikkea syytä järkyttävän(!) pitkään blogihiljaisuuteen. Lyhyestä virsi kaunis: täällä on sairastettu, sairastettu ja vielä kerran sairastettu. Kaikki on koluttu läpi, mahataudista korvatulehdukseen ja manflusta vesirokkoon. Kyllä vaan, se kauan kaivattu lastentauti, jota Suomessa yritettiin vuosien ajan tartuttamalla tartuttaa tyttöihin iski sitten vihdoin ja viimein, kuinkas muuten kuin Pikkusiskon 6-vuotispäivänä! (tässä kohtaa voitte kuvitella minun naamalle semmoisen sarkasmin ja ironian sekaisen hymyn).

Mutta nyt on taudit selätetty, IsäMies vetelee viimeisiä antibiootteja naamaan ja molemmat tytöt ovat tänään koulussa, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Nyt on siis se hetki, kun äidillä on aikaa istahtaa (vaikkakin kotitöitä olisi muillekkin jakaa) ja päivittää blogia. Kuviakin oli kertynyt, jutuista puhumattakaan, niin valtavasti, ettei kaikkea voi ympätä tähän yhteen postaukseen! Mutta yritetään aloittaa kuitenkin jostain.

Vaikka harmittava vesirokko saapui tosiaan synttärisankarin kunniaksi 2. päivä helmikuuta, ei se estänyt meitä juhlimasta sopivalla mittakaavalla. Ihania ystäviä kävi meillä viettämässä Pikkusiskon suurta päivää. 

Juhlatarjoilut ja koristelut, varsinkin kakku, olivat viimeisen päälle sankarin toiveiden mukaisia. Tarkoituksena oli tehdä helposti syötävää ruokaa, ettei vieraiden tarvitse pönöttää ruokapöydän ääressä. Ajankohta oli kuitenkin päivällisaikaan, joten tarjolla oli myös hieman ruokaisampaa tarjottavaa kuten perunasalaattia ja täytettyjä croissantteja. Tunnelma oli rento ja ennen kaikkea synttärityttö oli tyytyväinen. 😊💖 Voisin hieman taputtaa itseänikin olkapäälle järjestelyjen suhteen, ottaen huomioon että tässä kohtaa oli minun vuoroni sairastaa megaflunssa. Yksi vesirokkopotilas toisessa kainalossa, oma ääni kateissa ja pää täynnä räkää - eihän se ole homma eikä mikään saada yhdet juhlat aikaiseksi siinä sivussa! 😂 IsäMies oli kyllä hyvin apuna, niinä muutamina tunteina illassa kun hän oli kotona... Ei vaan, kunnialla tästä(kin) selvittiin ilman sen suurempia paineita. Less is more ei ole ihan tuulesta temmattu sanonta.

Kun juhlahumusta oltiin selvitty oli vuorossa se alkuvuoden odotetuin kohokohta, Mumma ja Ukki saapuivat kylään! Voi sitä lasten (ja aikuistenkin 😆) riemua! Tytöillä alkoi sopivasti talvilomakin paria päivää aikaisemmin opettajien koulutuksen vuoksi, joten saatiin nauttia mummoseurasta 24/7. Tässä kohtaa valitettavasti IsäMies nappasi itselleen manflun (no, oli se kuitenkin ihan kunnon flunssa ja lopuksi korvatulehdus 🙈😜) joten aikuisten osalta oli ainakin mahdollisuus levätä, kun oli lapsenvahteja kylässä. Levätä = äidillä mahdollisuus huollattaa kynsiä.

Tämä kotiäitiys/edustusrouvana oleminen alkaa selkeästi nostamaan näitä naisellisia ja pinnallisia puoliani esille ihan uudella tavalla... 😂😂

Käytiin tyttöjen ja appisten kanssa tutustumassa uuteen kotikaupunkiimme - kierreltiin katedraalin alueella vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa ja lounastettiin katedraalin kahvilassa. Mumma ja Ukki kävivät vielä keskenään katsomassa Magna Cartaa, jonka jälkeen poikettiin toffeetehtaan kautta hakemaan jälkkäriä. Kotona tehtiin päivälliseksi vähän perinteisempää brittiruokaa ja valmistin ensimmäistä kertaa Shepherd's pieta eli paimenen liha-kasvisvuokaa, joka on gratinoitu perunasoseella.

Melkoisen onnistunutta, vaikka itse sanonkin. Vuokaan tulee luonnollisesti lampaan jauhelihaa. Täällä sitä on saatavilla ihan tavallisesta supermarketista. Lampaan lihassa on minun suuhuni vähän erikoinen maku, jotkut kuvailevat sitä villaiseksi mutta en ihan allekirjoita sitä. Se ei ole pahaa mutta erilaista, kun on tottunut syömään kanaa ja vähärasvaista naudan jauhelihaa. Lammashan on suhteessa melko rasvaista nautaan verrattuna, tässäkin ateriassa oli 500g lampaan jauhelihaa ja siinä oli 20% rasvaa. Ehdottomasti kuitenkin semmoinen maistuva ja suhteellisen helppo arkiruoka, että varmasti tullaan jatkossakin soveltamaan sitä meidän ruokarepertuaariin.

ja koska niitä lapsenvahteja oli nyt ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen tarjolla, päästiin viettämään IsäMiehenkin kanssa laatuaikaa kahdestaan. 💏 Date night vei meidän ensin leffaan, lasilliselle ja sitten illalliselle paikalliseen intialaiseen ravintolaan. Koska tässä 15 vuoden aikana on meno hieman hyytynyt, aloitettiin ilta siihen aikaan, että oltiin kotona takaisin jo ennen yhdeksää. 😂 Juurikin sopivasti laatuaikaa hyvässä seurassa ja ennen kaikkea hyvää ruokaa, mitä sitä muuta enää tarvitsee, kun voi ajoissa päästä omaan sänkyyn nukkumaan? Sen verran oli kuitenkin hyvä kokemus, että kyseiseen intialaiseen, nimeltään Cafe Diwali mennään ehdottomasti uudestaan! Maut olivat taivaalliset. Briteissä sanotaan olevan hirveän vahva intialaisen ruuan kulttuuri siirtomaa-ajoilta ja suuresta intialaisväestöstä johtuen. Täällä meidän kotikaupungissa ei kuitenkaan ole juurikaan intialaisia ravintoloita kuin yhden käden sormilla laskettavissa. Onneksi TripAdvisor ja muutamat kuulopuheet osuivat tällä kertaa napakymppiin.👌 En tiedä johtuuko se verotuksesta mutta täällä on alkoholi joka paikassa suhteessa melkoisesti edullisempaa kuin Suomessa, varsinkin ravintolassa. On mukavaa käydä ulkona lasillisella silloin tällöin ja ennen kaikkea ottaa ruuan kanssa viiniä tai olutta maun mukaan tarviten kuitenkaan pelätä, että lasku tuplaantuu vain niistä alkoholijuomista johtuen. Emme siis todellakaan ole mitään pubikansaa tai alkoholin suurkuluttajia mutta kun pääsee ulos illalliselle, kyllä se vaatii sen lasin viiniä tai esimerkiksi intialaisen ruuan kanssa olut sopii ateriaan enemmän kuin hyvin. Meillä syödään kotonakin hyvää ruokaa joka päivä mutta kun käy ravintolassa ja saa hyvää ruokaa, tuo se lasillinen siihen sen pienen lisän, jolloin kokee olevansa hemmoteltu ja nautinnosta tulee näin ollen täydellinen kokonaisuus.

Tarkkasilmäiset näkevät kuvasta, että ystävänpäiväperinnettä kahden vuoden takaa jatkettiin tänäkin vuonna - Fifty Shades Darker ja Christian Grey valloitti täälläkin valkokankaat uudella elokuvalla. Kirjasarjan lukeneena se on lähinnä visuaalinen lisä päästä mielenkiinnosta näkemään, miten kyseinen osa on toteutettu filmille. Cocktailit käytiin nauttimassa ennen illallista viehättävässä pubissa/ravintolassa nimeltä Cosy Club. Aivan mahtava sisustus ja miljöö ja todella ammattitaitoiset baarimestarit, wau! Tätä drinkkikulttuuria kaipaisin niin paljon Suomeenkin mutta kyllä se vaan on ikävä tosiasia, että jos pienestä lasillisesta giniä ja skumppaa joutuu Suomessa pulittamaan liki 10€ ellei enemmänkin, nostaa se kipukynnystä hieman enemmän käydä perjantaidrinksulla (kyllä, jotain muuta kuin hanaolutta tai UpCideriä) kuin täällä cocktailit maksavat keskimäärin £6-7. Tämän hetken kurssillakaan se ei ole kuin lähemmäs 8€. Mutta nautitaan nyt täällä kun voidaan ja mikäänhän ei estä tekemästä niitä drinkkejä siellä kotona. 🍸

Treffeistä voimistuneena IsäMies jatkoi valitettavasti sairasteluaan mutta vietimme vieraidemme kanssa kuitenkin yhden mukavan päivän Bournemouthin rannalla ja akvaariossa. Siitä lisää ihan omassa postauksessa.

Kuulumisiin!

Sydän syrjällään

Kaikki tuntemani (ja miksei tuntemattomatkin) äiti-ihmiset varmaan tietävät sen sydämen perukoilla orastavan pelon lasten turvallisuudesta ja terveydestä, jonka toivoo pysyttelevän piilossa ikuisesti, jos mahdollista. Sattuipa tässä taannoin viime viikolla semmoinen tilanne, että tytöt olivat yläkerrassa leikkimässä sillä aikaa, kun minä laitoin päivällistä. Lyhyestä virsi kaunis - ovi ja lapsen sormi. Voin muuten kertoa, että ihan tommoinen perus sisäovi saa melkoisen pahaa jälkeä yhteen pikkurilliin, kun se jää puristuksiin saranapuolelle. 😟

IsäMies oli vielä töissä, joten ei muuta kun taksi alle ja ensiapuun. Onneksi saatiin siellä erittäin ihanaa palvelua ja sujuvaakin vielä. Röntgenissä käytiin pikapuoliin ja sitten saatiin vielä lopuksi yksi ihana hoitaja puhdistamaan ja paketoimaan sormi sillä aikaa, kun Isosisko hengitteli ilokaasua pahimpaan tuskaansa.

Diagnoosi: irronnut kynsi, melko iso haava ja murtunut sormenpää. Saatiin aika plastiikkakirurgin vastaanotolle, joka arvioisi seuraavana päivänä, mitä sormelle tehdään.

No, kaikki ei mennyt NHS:n (National Healt Service) kanssa ihan kuin Strömsössä ja jouduttiin vähän seikkailemaan siellä sun täällä, kunnes allekirjoittanut saattoi hieman osoittaa turhautumisen merkkejä (kipeästä lapsesta puhumattakaan!) ja päästiin kuin päästiin tapaamaan hoitajaa + lääkäriä, jotka antoivat leikkaustuomion seuraavalle päivälle. Koska pikkulasten kanssa puuduttaminen on usein hankalaa, olisi sormi helpointa korjata pienessä humautuksessa.

Perjantaina 13. päivä oltiin aamuvarhain Isosiskon kanssa kimpsuinemme päiväkirurgisella osastolla. Onkohan päivämäärä enne? Ei onneksi ollut. Tavattiin aivan mahtava anestesialääkäri, joka hoito Isosiskon (ne jotka meidän perhettä yhtään tuntee, tietävät, että kyseessä on meidän perheen herkkis) niin suurella ammattitaidolla ja kokemuksella, että kyllä siinä äidinkin stressitaso laski huomattavasti. Myös leikkaava lääkäri oli vallan miellyttävä persoona, Isosiskon omahoitajasta puhumattakaan.

Leikkaus sujui hyvin ja nopeasti. En ehtinyt osastolta edes lähteä kahville, kun sain jo mennä heräämön puolelle silittelemään tokkuraisen neidin poskea ja kärrätä hänet takaisin huoneeseen.

Vaikka kuinka toivon, ettei koko haaveria olisi sattunut lainkaan, olen kuitenkin jollain tapaa iloinen, että se sattui juuri täällä. En tiedä, olisiko Suomessa hoito ollut mitenkään huonompaa ja ainakin se olisi ollut nopeampaa (nyt odotettiin 2 päivää leikkausta) mutta koska täällä kaikki lapset hoidetaan erikoissairaanhoidon puolella, oli kyseessä tosiaan plastiikkakirurgi, joka pikkurillin korjasi. Tänään käytiin Isosiskon kanssa vielä kontrollissa ja pakko sanoa, että kyllä huomaa ammattilaisen olleen asialla. 👍👌 Kyllä on niin siistiä ja pikkutarkkaa jälkeä! Nyt on muistona enää pikkuinen laastari, ompeleetkin sulavat itsestään pois.

Olipahan kokemus mutta eikös niitä tultu tänne Englantiin hakemaan. 😆😉 Seuraavaa keikkaa odotellessa...

Armas arki

Hyvää uutta vuotta 2017! ✨

Joulut on juhlittu, toivotettu uusi vuosi tervetulleeksi ja ladattu akkuja huomenna koittavaan arkeen. Tytöillä alkaa huomenna koulu ja IsäMies siirtyy takaisin sorvin ääreen keskiviikkona. Kolme viikkoa joululomaa hurahti toisaalta vauhdilla mutta oi miten paljon kaikkea siihen aikaan ehti mahtua.

Ensimmäisenä (ja tärkeimpänä!) oli tietysti muutto vihdoin ja viimein omaan kotiin. Kyllä se elämä on vaan ihan megalomaanisen helpompaa, kun on keittiö, jokaisella omat makuuhuoneet ja ennen kaikkea se oma rauha.❤️ Jouluvalmistelut saatiin hoidettua ajallaan ja jouluvieraat, IsäMiehen veli perheineen saapuivat aattona. Joulupukki tuli englantilaisen perinteen mukaan jouluaamuyönä, joten joulupäiväaamuna lapsia odotti alakerrassa lahjavuori. Miten sitä joka vuosi yrittää psyykata itseään, että pysytään kohtuudessa niiden lahjojen kanssa ja joka vuosi on se sama todellisuus, kun huomaat TAAS miten paljon niitä lahjoja tulikaan TAAS hankittua? 😂

 

Äitikin oli ollut kiltti, koska Pukki muisti minua tämmöisillä lahjuksilla.😉 Sonoksen kaiutin on ollut kovassa käytössä ja siinä on todella hyvä äänenlaatu! Täydellinen pelastus meidän popittamiseen.👍🏻 Korttilompakko on myös pelastus, täällä kun käytössä on ihan vain muutama maksukortti eikä ikinä(!) käteistä, joten miksi täyttää 1/3 käsilaukusta semmoisella tiiliskiven kokoisella lompakolla. IsäMies oli löytänyt uuden pallon minun Pandoraani. Tätä nykyä vaihtoehtoja on kymmeniä! Silloin, kun melkein kolme vuotta sitten sain ensimmäisen ranneketjuni ja pallon Pandoran uudesta Essence-sarjasta, oli koruvaihtoehtoja vain 12. Kaiken lisäksi sarjaa ei edes myyty Suomessa kuin yhdessä Pandoran omassa liikkeessä Helsingin Mikonkadulla ja lentokentällä. IsäMies onkin uskollisesti vuosien varrella tuonut täydennystä ranneketjuuni ulkomaan reissuilta tuliaisina. Nyt joulun jälkeen minun piti ostaa itselleni jo kolmas ketju, että saan kaikki rakkaat helyni kulkemaan mukana. 💎

 

Joulun ajan kaikki ateriat menivät parempiin suihin niin hujauksessa neljän nälkää kiljuvan (😂) serkuksen kanssa, että kattauksista ei valitettavasti tullut otettua yhtään kuvaa. Mutta söimme suomalaisittain kalaa ja brittiläisittäin Jouluillallista kalkkunoineen kaikkineen. Joulupäivänä oli hieman vapaa-aikaa kierrellä kaupungilla ja esiteltiinkin vieraille maisemia ja päänähtävyys oli tietysti Salisburyn katedraali, jossa kävimme myös lounaalla. Voin suositella katedraalin kahvilaa, jos joskus eksytte tänne ja haluatte maistuvaa lounaskeittoa/-salaattia.

 

Tytöt saivat Joulupukilta Harry Potter 3D palapelit - Tylypahkan pääsali ja tähtitorni. Molemmissa on yli 850 vaahtomuovista palaa. Voinette arvata, miten välipäivät vietettiin, kun kolme insinööri-ihmistä pääsee tuommoisen projektin kimppuun...😆

 

Aikamoinen urakka, meinasi yöunetkin kärsiä. 😂 Mutta tulihan siitä lopputuloksesta mahtava ja tytöt ovat sanomattakin melko tohkeissaan, kun huoneissa koristelee ihka oikeat Harry Potter linnat.

Kun Suomen sukulaiset matkasivat takaisin kotiin, oli meillä muutama päivä aikaa rentoutua ja nauttia ihanasta, ei niin tyypillisestä joulukuun säästä. Vanhan, keskiaikaisen kaupungin ja katedraalin ympäristö on kyllä idyllinen erilaisille päiväkävelyille. Kirpeät pakkasaamut tuntuivat raikkailta ja kuuran kaunistamat puut olivat jo ihastelun aihe itsessään.

 

Uuden vuoden juhlaa vietettiin rauhallisissa merkeissä lasten ehdoilla illastaen. IsäMiehen pari kurssikaveria, Kanadasta ja Singaporesta tulivat illalliselle perheineen. Tytöt saivat viihdyttää vuorotellen pientä 10kk ikäisen tyttövierasta, katsoa piirrettyjä myöhään illalla ja valvoa tähtisadetikkujen kanssa keskiyöhön. Ruoka maistui kaikille ja tarjolla oli myös vähän Suomi-herkkuja: alkupalaksi ruisnappeja kylmäsavulohitäytteellä ja jälkkärijuomana Napue giniä karpaloilla ja rosmariinilla höystettynä.

Kaikki olivat tyytyväisiä tarjoiluihin ja tunnelmaan. Oli oikeastaan todella vapauttavaa viettää uutta vuotta ilman sitä valtavaa rakettipaukuttelua. Toki täälläkin kuului ammuttavan ilotulitteita mutta vain murto-osa siihen nähden, mihin olemme tottuneet Suomessa. Jotenkin kummasti siinä illallispöydässäkin oli vähän rauhallisempi tunnelma, kun ei tarvinnut koko ajan kytätä kelloa ja suunnitella, milloin mennään ulos ampumaan raketit. Sanomattakin selvää, että säästyyhän siinä myös aika pitkä penni, kun ei ammu sitä eurotukkua kirjaimellisesti tuhkana taivaalle.

 

 

Uudenvuodenpäivänä pyöräytettiin suomalaisittain korvapuusteja ja Boston rusinoilla. Sää ei valitettavasti suosinut, vettä satoi koko pitkän päivän. Onneksi joululahjalelut riittivät viihdyttämään metrijengiä ja aikuisetkin ottivat rennosti. Allekirjoittanut viettikin koko päivän pyjamassa! 

Tänään on vietetty tyttöjen viimeistä lomapäivää auringossa paistatellen. Käytiin pitkällä pyörälenkillä kaupungin ulkopuolella alueella nimeltä Little Durnfordissa. Nähtiin kauniita maisemia, lampaita ja pari alpakkaakin. D-vitamiiniakin saatiin tankattua - melko upea sää tammikuussa! 😎

 

 

 

Arjen tulo ei ahdista lainkaan. Meidän perhe toimii parhaiten, kun on selkeät rutiinit. Päivät on ennalta suunniteltu ja ei tule mitään yllättäviä käänteitä. Lapset nauttii selkeästä ja säännöllisestä päivärytmistä, kaiken pystyy ennakoimaan ja jokaista toimintoa seuraava on tiedossa, eli se tuonee myös tiettyä turvaa tähän kaikkeen muutokseen ja erilaiseen elämään uudessa maassa, vieraan kielen ympäröimänä. Isosisko odottaa, että pääsee oppimaan uusia asioita kouluun ja toki myös jo niitä kavereita, joihin ehti tutustua ennen joulua. Pikkusiskoa jännittää hieman mutta innolla hänkin on menossa kavereita tapaamaan, varsinkin kun kahden viikon kuluttua olisi jo ensimmäiset kaverisynttäritkin tiedossa. Tammikuu olkoon siis pyhitetty perheelle ja arjelle. ❤️ Uskoisin, että minäkin saan pikapuoliin luotua itselleni tietyn päivärutiinin sille aikaa, kun tytöt ovat koulussa. Voin halutessani käyttää aikaa vain ja ainoastaan itseeni mutta saan myös paneutua perusteellisesti kotitöihin. Seuraavat vieraat meille saapuu vasta helmikuussa, kun appivanhemmat tulevat luoksemme viikoksi. Silloin on jo seuraava lomaviikkokin koulusta, joten on tuplasti jotain, mitä odottaa.

Tervetuloa 2017, me olemme valmiina!