Neljännesvuosikatsaus

Tänään tulee kuluneeksi 3kk eli neljännesvuosi siitä, kun muutimme Britteihin. En koe, että olemme täysin englantilaistuneet vielä mutta kyllä huomaa, että joitain paikallisia tapoja alkaa omaksumaan itselleen sopiviksi ja jopa mieluisimmiksikin.

Näiden 3 kuukauden aikana olemme ehtineet nähdä ja kokea yhtä jos toista. Olemme ehtineet viettää 50% perheenjäsenten syntymäpäivistä, muutaman ison juhlapyhän (joulu ja uusi vuosi mainitakseni) ja kaiken tämän lisäksi olemme sairastaneet noin 1/3 ajasta. Uusi maa, uudet ympyrät ja ihmiset ja ennen kaikkea uusi bakteerikanta joka paikassa. Toivottavasti meidän perheen mikrobikanta olisi nyt kartalla siitä, missä maassa eletään ja sopeutuisi loppuajaksi.

Olemme tutkineet lähiympäristöä ja vierailleet muutamassa hienossa kohteessa, käytännössä melkein kivenheiton päästä kotoamme. Reviiri ja uteliaisuus kasvavat koko ajan ja uskoisin, että varsinkin loma-aikoina viihdymme paljonkin tämän pikku kuntamme ulkopuolella tutustuen paikallisiin nähtävyyksiin, maisemiin ja ihmisiin.

Tänä lyhyenä aikana olemme myös saaneet iloksemme sukulaisia ja vieraita myös Suomesta, jo kahdesti. Kevään mittaan vierailijoiden määrä tulee olemaa suunnilleen kyläilijöitä kerran kuussa, ei siis pääse koti-ikävä yllättämään liiaksi. Kotimaisten ystävien ja sukulaisten lisäksi olemme saaneet roppakaupalla myös uusia tuttavuuksia, joista tämän kokemuksen jälkeen osa jää kyytiin varmasti loppuelämän ajaksi.

Tänne saapuessa tytöille koko maa ja paikka oli lähinnä toteen käynyt Harry Potter-unelma. Kumpikaan ei (oikeasti) puhunut sanaakaan englantia, saatikka ymmärtäneet. Nyt molemmat, ja varsinkin Pikkusisko, papattaa jopa 3-4 sanan ymmärrettäviä lauseita ja nauttivat olostaan niin koulussa uusien ystävien kuin vapaa-ajalla muiden tuttujen kanssa.

Päivät kuluvat enemmän ja vähemmän täysin tavallisen arjen merkeissä: koulua, ulkoilua, kaupassakäyntiä ja kokkailua. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin välillä mahdollisuus nauttia pienestä arjen luksuksesta ja tehdä irtiottoja esimerkiksi menemällä lauantaiaamuna koko perheen voimin lähikuppilaan aamiaiselle, nauttia vaikka lounaaksi itsetehty, superterveellinen kulhollinen salaattia, tai ostaa perheen naisille matchaavat kevättennarit. Vuodenaika alkaa täällä suunnalla vaihtumaan jo kevääseen, joten aurinkolasitkin alkavat olla melkein jokapäiväinen asuste.

En väitä, että joka päivä olisin nauttinut täällä olostamme täysin rinnoin ja koti-ikäväkin on toisinaan ollut jopa fyysisestikin koettavissa. Silti en vaihtaisi päivääkään pois ja ajoittain jopa tahtoisin kellon seisahtuvan hetkeksi, jotta saisimme nauttia tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta edes vähän pidempään. Nyt, kun kotiutuminen on vihdoin tapahtunut, vuosi tulee kulumaan kuin siivillä ja kohta pakkaammekin haikeana kassit täyteen uusia, ihania muistoja Suomeen vietäväksi.