Lontoon kuulumisia

Kävin tammikuun alkupuolella yhden pikaisen päiväretken Lontoossa tapaamassa ystävääni Suomesta, joka oli viettämässä siellä pitkää viikonlopppua. No, koska nuo sairastelut alkoivat ja arki vei mennessään, on unohtunut kokonaan kirjoittaa kuulumisia tästä päiväretkestä.

Eli eli, meiltä pääsee Lontooseen kätevästi julkisilla kulkuneuvoilla, joko junalla tai bussilla. Itse valitsin jälkimmäisen, koska hinta oli paljon pienempi kuin junassa. Matkaan menee suuntaansa 3h mutta meno-paluu £16 oli niin pieni, että otin bussimatkankin rentoutumisen kannalta. Pystyin lukemaan, kuuntelemaan musiikkia, katselemaan maisemia, torkkumaan. Täysin omaa aikaa. Tulee tarpeeseen tätä hektistä arkea pyörittäessä.

Meillä ei ystäväni kanssa ollut mitään suuria suunnitelmia Lontoon suhteen. Katsotaan sään ja fiiliksen mukaan. Ainoa asia, joka lyötiin lukkoon, oli ruokapaikka. Täytyyhän naisten syödä hei! Jos itse saisin päättää, mitä ruokaa meillä kokataan, en juurikaan käyttäisi lihaa. Ei mitään sen eettisempiä perusteluita, minä vaan pidän kasvisruuasta. Siitä saa niin maistuvaa, kun vaan osaa sen homman. Tässä on välillä se minun kompastuskiveni ja jos saan mahdollisuuden käydä yksin tai jonkun ystävän kanssa ravintolassa, valitsen empimättä kasvisvaihtoehdon. Bongasin Lontoon suosituimman kasvisravintolan ja suuntasimme sinne lounasbuffaan. Kuvassa ensimmäinen annokseni ja voin vaan todeta, että kannatti matkustaa pieni matka metrolla ja kipittää tihkusateessa, oli nimittäin sen arvoista.

Mahat pullollaan vyöryimme Thamsein varrelle. Siellä oli vielä talvimarkkinat meneillään, paljon erilaisia herkku ja street food kojuja, käsitöitä ja krääsää. Sää ei valitettavasti hellinyt meitä ja minäkin jätin fiksuna sateenvarjon kotiin... Emme olleet kumpikaan käyneet aikaisemmmin London Dungeonissa, joten karkasimme sadetta pakoon kohti kellareita ja kauhuspektaakkelia. Sen enempää paljastamatta sisältöä, voin sanoa, että kierros oli hyvin toteutettu, sisälsi sopivassa määrin viihdettä ja ihan oikeaa Lontoon historiaa. Ei mikään lasten kanssa käytävä nähtävyys (on itseasiassa K-13) mutta IsäMies lupasi lähteä minun seurakseni, jos/kun seuraavan kerran pääsemme Lontooseen kahdestaan. Jos on kiireaikataulu, kannattaa tämä kuitenkin jättää väliin, koska huviin menee kokonaiset 2h.

Illan hämärässä oli hienoa ihailla the London Eyeta ja kävellä Big Benin kupeessa takaisin bussiasemalle. Se on sanomattakin selvää, että päivä Lontoossa on ihan liian lyhyt mutta juuri sopiva irtiotto arjesta. Varsinkin, kun nyt on mahdollisuus lähteä vain täsmävisiitille pääkaupunkiin, voi nähtävyydetkin pilkkoa osiin ja keskittyä yhteen kerralla. Ei tule cityähkyä. Isot kiitokset seuralaiselleni A:lle ja ennen kaikkea IsäMiehelle, joka mahdollisti tämän päiväretken. 😘 Näiden pienten asioiden voimalla jaksaa taas sitä arkea, yksi jos toinenkin.