Still alive

Otsikko kuvaa hyvin tämänhetkistä olotilaa ja ennen kaikkea syytä järkyttävän(!) pitkään blogihiljaisuuteen. Lyhyestä virsi kaunis: täällä on sairastettu, sairastettu ja vielä kerran sairastettu. Kaikki on koluttu läpi, mahataudista korvatulehdukseen ja manflusta vesirokkoon. Kyllä vaan, se kauan kaivattu lastentauti, jota Suomessa yritettiin vuosien ajan tartuttamalla tartuttaa tyttöihin iski sitten vihdoin ja viimein, kuinkas muuten kuin Pikkusiskon 6-vuotispäivänä! (tässä kohtaa voitte kuvitella minun naamalle semmoisen sarkasmin ja ironian sekaisen hymyn).

Mutta nyt on taudit selätetty, IsäMies vetelee viimeisiä antibiootteja naamaan ja molemmat tytöt ovat tänään koulussa, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Nyt on siis se hetki, kun äidillä on aikaa istahtaa (vaikkakin kotitöitä olisi muillekkin jakaa) ja päivittää blogia. Kuviakin oli kertynyt, jutuista puhumattakaan, niin valtavasti, ettei kaikkea voi ympätä tähän yhteen postaukseen! Mutta yritetään aloittaa kuitenkin jostain.

Vaikka harmittava vesirokko saapui tosiaan synttärisankarin kunniaksi 2. päivä helmikuuta, ei se estänyt meitä juhlimasta sopivalla mittakaavalla. Ihania ystäviä kävi meillä viettämässä Pikkusiskon suurta päivää. 

Juhlatarjoilut ja koristelut, varsinkin kakku, olivat viimeisen päälle sankarin toiveiden mukaisia. Tarkoituksena oli tehdä helposti syötävää ruokaa, ettei vieraiden tarvitse pönöttää ruokapöydän ääressä. Ajankohta oli kuitenkin päivällisaikaan, joten tarjolla oli myös hieman ruokaisampaa tarjottavaa kuten perunasalaattia ja täytettyjä croissantteja. Tunnelma oli rento ja ennen kaikkea synttärityttö oli tyytyväinen. 😊💖 Voisin hieman taputtaa itseänikin olkapäälle järjestelyjen suhteen, ottaen huomioon että tässä kohtaa oli minun vuoroni sairastaa megaflunssa. Yksi vesirokkopotilas toisessa kainalossa, oma ääni kateissa ja pää täynnä räkää - eihän se ole homma eikä mikään saada yhdet juhlat aikaiseksi siinä sivussa! 😂 IsäMies oli kyllä hyvin apuna, niinä muutamina tunteina illassa kun hän oli kotona... Ei vaan, kunnialla tästä(kin) selvittiin ilman sen suurempia paineita. Less is more ei ole ihan tuulesta temmattu sanonta.

Kun juhlahumusta oltiin selvitty oli vuorossa se alkuvuoden odotetuin kohokohta, Mumma ja Ukki saapuivat kylään! Voi sitä lasten (ja aikuistenkin 😆) riemua! Tytöillä alkoi sopivasti talvilomakin paria päivää aikaisemmin opettajien koulutuksen vuoksi, joten saatiin nauttia mummoseurasta 24/7. Tässä kohtaa valitettavasti IsäMies nappasi itselleen manflun (no, oli se kuitenkin ihan kunnon flunssa ja lopuksi korvatulehdus 🙈😜) joten aikuisten osalta oli ainakin mahdollisuus levätä, kun oli lapsenvahteja kylässä. Levätä = äidillä mahdollisuus huollattaa kynsiä.

Tämä kotiäitiys/edustusrouvana oleminen alkaa selkeästi nostamaan näitä naisellisia ja pinnallisia puoliani esille ihan uudella tavalla... 😂😂

Käytiin tyttöjen ja appisten kanssa tutustumassa uuteen kotikaupunkiimme - kierreltiin katedraalin alueella vanhassa keskiaikaisessa kaupungissa ja lounastettiin katedraalin kahvilassa. Mumma ja Ukki kävivät vielä keskenään katsomassa Magna Cartaa, jonka jälkeen poikettiin toffeetehtaan kautta hakemaan jälkkäriä. Kotona tehtiin päivälliseksi vähän perinteisempää brittiruokaa ja valmistin ensimmäistä kertaa Shepherd's pieta eli paimenen liha-kasvisvuokaa, joka on gratinoitu perunasoseella.

Melkoisen onnistunutta, vaikka itse sanonkin. Vuokaan tulee luonnollisesti lampaan jauhelihaa. Täällä sitä on saatavilla ihan tavallisesta supermarketista. Lampaan lihassa on minun suuhuni vähän erikoinen maku, jotkut kuvailevat sitä villaiseksi mutta en ihan allekirjoita sitä. Se ei ole pahaa mutta erilaista, kun on tottunut syömään kanaa ja vähärasvaista naudan jauhelihaa. Lammashan on suhteessa melko rasvaista nautaan verrattuna, tässäkin ateriassa oli 500g lampaan jauhelihaa ja siinä oli 20% rasvaa. Ehdottomasti kuitenkin semmoinen maistuva ja suhteellisen helppo arkiruoka, että varmasti tullaan jatkossakin soveltamaan sitä meidän ruokarepertuaariin.

ja koska niitä lapsenvahteja oli nyt ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen tarjolla, päästiin viettämään IsäMiehenkin kanssa laatuaikaa kahdestaan. 💏 Date night vei meidän ensin leffaan, lasilliselle ja sitten illalliselle paikalliseen intialaiseen ravintolaan. Koska tässä 15 vuoden aikana on meno hieman hyytynyt, aloitettiin ilta siihen aikaan, että oltiin kotona takaisin jo ennen yhdeksää. 😂 Juurikin sopivasti laatuaikaa hyvässä seurassa ja ennen kaikkea hyvää ruokaa, mitä sitä muuta enää tarvitsee, kun voi ajoissa päästä omaan sänkyyn nukkumaan? Sen verran oli kuitenkin hyvä kokemus, että kyseiseen intialaiseen, nimeltään Cafe Diwali mennään ehdottomasti uudestaan! Maut olivat taivaalliset. Briteissä sanotaan olevan hirveän vahva intialaisen ruuan kulttuuri siirtomaa-ajoilta ja suuresta intialaisväestöstä johtuen. Täällä meidän kotikaupungissa ei kuitenkaan ole juurikaan intialaisia ravintoloita kuin yhden käden sormilla laskettavissa. Onneksi TripAdvisor ja muutamat kuulopuheet osuivat tällä kertaa napakymppiin.👌 En tiedä johtuuko se verotuksesta mutta täällä on alkoholi joka paikassa suhteessa melkoisesti edullisempaa kuin Suomessa, varsinkin ravintolassa. On mukavaa käydä ulkona lasillisella silloin tällöin ja ennen kaikkea ottaa ruuan kanssa viiniä tai olutta maun mukaan tarviten kuitenkaan pelätä, että lasku tuplaantuu vain niistä alkoholijuomista johtuen. Emme siis todellakaan ole mitään pubikansaa tai alkoholin suurkuluttajia mutta kun pääsee ulos illalliselle, kyllä se vaatii sen lasin viiniä tai esimerkiksi intialaisen ruuan kanssa olut sopii ateriaan enemmän kuin hyvin. Meillä syödään kotonakin hyvää ruokaa joka päivä mutta kun käy ravintolassa ja saa hyvää ruokaa, tuo se lasillinen siihen sen pienen lisän, jolloin kokee olevansa hemmoteltu ja nautinnosta tulee näin ollen täydellinen kokonaisuus.

Tarkkasilmäiset näkevät kuvasta, että ystävänpäiväperinnettä kahden vuoden takaa jatkettiin tänäkin vuonna - Fifty Shades Darker ja Christian Grey valloitti täälläkin valkokankaat uudella elokuvalla. Kirjasarjan lukeneena se on lähinnä visuaalinen lisä päästä mielenkiinnosta näkemään, miten kyseinen osa on toteutettu filmille. Cocktailit käytiin nauttimassa ennen illallista viehättävässä pubissa/ravintolassa nimeltä Cosy Club. Aivan mahtava sisustus ja miljöö ja todella ammattitaitoiset baarimestarit, wau! Tätä drinkkikulttuuria kaipaisin niin paljon Suomeenkin mutta kyllä se vaan on ikävä tosiasia, että jos pienestä lasillisesta giniä ja skumppaa joutuu Suomessa pulittamaan liki 10€ ellei enemmänkin, nostaa se kipukynnystä hieman enemmän käydä perjantaidrinksulla (kyllä, jotain muuta kuin hanaolutta tai UpCideriä) kuin täällä cocktailit maksavat keskimäärin £6-7. Tämän hetken kurssillakaan se ei ole kuin lähemmäs 8€. Mutta nautitaan nyt täällä kun voidaan ja mikäänhän ei estä tekemästä niitä drinkkejä siellä kotona. 🍸

Treffeistä voimistuneena IsäMies jatkoi valitettavasti sairasteluaan mutta vietimme vieraidemme kanssa kuitenkin yhden mukavan päivän Bournemouthin rannalla ja akvaariossa. Siitä lisää ihan omassa postauksessa.

Kuulumisiin!