Sydän syrjällään

Kaikki tuntemani (ja miksei tuntemattomatkin) äiti-ihmiset varmaan tietävät sen sydämen perukoilla orastavan pelon lasten turvallisuudesta ja terveydestä, jonka toivoo pysyttelevän piilossa ikuisesti, jos mahdollista. Sattuipa tässä taannoin viime viikolla semmoinen tilanne, että tytöt olivat yläkerrassa leikkimässä sillä aikaa, kun minä laitoin päivällistä. Lyhyestä virsi kaunis - ovi ja lapsen sormi. Voin muuten kertoa, että ihan tommoinen perus sisäovi saa melkoisen pahaa jälkeä yhteen pikkurilliin, kun se jää puristuksiin saranapuolelle. 😟

IsäMies oli vielä töissä, joten ei muuta kun taksi alle ja ensiapuun. Onneksi saatiin siellä erittäin ihanaa palvelua ja sujuvaakin vielä. Röntgenissä käytiin pikapuoliin ja sitten saatiin vielä lopuksi yksi ihana hoitaja puhdistamaan ja paketoimaan sormi sillä aikaa, kun Isosisko hengitteli ilokaasua pahimpaan tuskaansa.

Diagnoosi: irronnut kynsi, melko iso haava ja murtunut sormenpää. Saatiin aika plastiikkakirurgin vastaanotolle, joka arvioisi seuraavana päivänä, mitä sormelle tehdään.

No, kaikki ei mennyt NHS:n (National Healt Service) kanssa ihan kuin Strömsössä ja jouduttiin vähän seikkailemaan siellä sun täällä, kunnes allekirjoittanut saattoi hieman osoittaa turhautumisen merkkejä (kipeästä lapsesta puhumattakaan!) ja päästiin kuin päästiin tapaamaan hoitajaa + lääkäriä, jotka antoivat leikkaustuomion seuraavalle päivälle. Koska pikkulasten kanssa puuduttaminen on usein hankalaa, olisi sormi helpointa korjata pienessä humautuksessa.

Perjantaina 13. päivä oltiin aamuvarhain Isosiskon kanssa kimpsuinemme päiväkirurgisella osastolla. Onkohan päivämäärä enne? Ei onneksi ollut. Tavattiin aivan mahtava anestesialääkäri, joka hoito Isosiskon (ne jotka meidän perhettä yhtään tuntee, tietävät, että kyseessä on meidän perheen herkkis) niin suurella ammattitaidolla ja kokemuksella, että kyllä siinä äidinkin stressitaso laski huomattavasti. Myös leikkaava lääkäri oli vallan miellyttävä persoona, Isosiskon omahoitajasta puhumattakaan.

Leikkaus sujui hyvin ja nopeasti. En ehtinyt osastolta edes lähteä kahville, kun sain jo mennä heräämön puolelle silittelemään tokkuraisen neidin poskea ja kärrätä hänet takaisin huoneeseen.

Vaikka kuinka toivon, ettei koko haaveria olisi sattunut lainkaan, olen kuitenkin jollain tapaa iloinen, että se sattui juuri täällä. En tiedä, olisiko Suomessa hoito ollut mitenkään huonompaa ja ainakin se olisi ollut nopeampaa (nyt odotettiin 2 päivää leikkausta) mutta koska täällä kaikki lapset hoidetaan erikoissairaanhoidon puolella, oli kyseessä tosiaan plastiikkakirurgi, joka pikkurillin korjasi. Tänään käytiin Isosiskon kanssa vielä kontrollissa ja pakko sanoa, että kyllä huomaa ammattilaisen olleen asialla. 👍👌 Kyllä on niin siistiä ja pikkutarkkaa jälkeä! Nyt on muistona enää pikkuinen laastari, ompeleetkin sulavat itsestään pois.

Olipahan kokemus mutta eikös niitä tultu tänne Englantiin hakemaan. 😆😉 Seuraavaa keikkaa odotellessa...

Armas arki

Hyvää uutta vuotta 2017! ✨

Joulut on juhlittu, toivotettu uusi vuosi tervetulleeksi ja ladattu akkuja huomenna koittavaan arkeen. Tytöillä alkaa huomenna koulu ja IsäMies siirtyy takaisin sorvin ääreen keskiviikkona. Kolme viikkoa joululomaa hurahti toisaalta vauhdilla mutta oi miten paljon kaikkea siihen aikaan ehti mahtua.

Ensimmäisenä (ja tärkeimpänä!) oli tietysti muutto vihdoin ja viimein omaan kotiin. Kyllä se elämä on vaan ihan megalomaanisen helpompaa, kun on keittiö, jokaisella omat makuuhuoneet ja ennen kaikkea se oma rauha.❤️ Jouluvalmistelut saatiin hoidettua ajallaan ja jouluvieraat, IsäMiehen veli perheineen saapuivat aattona. Joulupukki tuli englantilaisen perinteen mukaan jouluaamuyönä, joten joulupäiväaamuna lapsia odotti alakerrassa lahjavuori. Miten sitä joka vuosi yrittää psyykata itseään, että pysytään kohtuudessa niiden lahjojen kanssa ja joka vuosi on se sama todellisuus, kun huomaat TAAS miten paljon niitä lahjoja tulikaan TAAS hankittua? 😂

 

Äitikin oli ollut kiltti, koska Pukki muisti minua tämmöisillä lahjuksilla.😉 Sonoksen kaiutin on ollut kovassa käytössä ja siinä on todella hyvä äänenlaatu! Täydellinen pelastus meidän popittamiseen.👍🏻 Korttilompakko on myös pelastus, täällä kun käytössä on ihan vain muutama maksukortti eikä ikinä(!) käteistä, joten miksi täyttää 1/3 käsilaukusta semmoisella tiiliskiven kokoisella lompakolla. IsäMies oli löytänyt uuden pallon minun Pandoraani. Tätä nykyä vaihtoehtoja on kymmeniä! Silloin, kun melkein kolme vuotta sitten sain ensimmäisen ranneketjuni ja pallon Pandoran uudesta Essence-sarjasta, oli koruvaihtoehtoja vain 12. Kaiken lisäksi sarjaa ei edes myyty Suomessa kuin yhdessä Pandoran omassa liikkeessä Helsingin Mikonkadulla ja lentokentällä. IsäMies onkin uskollisesti vuosien varrella tuonut täydennystä ranneketjuuni ulkomaan reissuilta tuliaisina. Nyt joulun jälkeen minun piti ostaa itselleni jo kolmas ketju, että saan kaikki rakkaat helyni kulkemaan mukana. 💎

 

Joulun ajan kaikki ateriat menivät parempiin suihin niin hujauksessa neljän nälkää kiljuvan (😂) serkuksen kanssa, että kattauksista ei valitettavasti tullut otettua yhtään kuvaa. Mutta söimme suomalaisittain kalaa ja brittiläisittäin Jouluillallista kalkkunoineen kaikkineen. Joulupäivänä oli hieman vapaa-aikaa kierrellä kaupungilla ja esiteltiinkin vieraille maisemia ja päänähtävyys oli tietysti Salisburyn katedraali, jossa kävimme myös lounaalla. Voin suositella katedraalin kahvilaa, jos joskus eksytte tänne ja haluatte maistuvaa lounaskeittoa/-salaattia.

 

Tytöt saivat Joulupukilta Harry Potter 3D palapelit - Tylypahkan pääsali ja tähtitorni. Molemmissa on yli 850 vaahtomuovista palaa. Voinette arvata, miten välipäivät vietettiin, kun kolme insinööri-ihmistä pääsee tuommoisen projektin kimppuun...😆

 

Aikamoinen urakka, meinasi yöunetkin kärsiä. 😂 Mutta tulihan siitä lopputuloksesta mahtava ja tytöt ovat sanomattakin melko tohkeissaan, kun huoneissa koristelee ihka oikeat Harry Potter linnat.

Kun Suomen sukulaiset matkasivat takaisin kotiin, oli meillä muutama päivä aikaa rentoutua ja nauttia ihanasta, ei niin tyypillisestä joulukuun säästä. Vanhan, keskiaikaisen kaupungin ja katedraalin ympäristö on kyllä idyllinen erilaisille päiväkävelyille. Kirpeät pakkasaamut tuntuivat raikkailta ja kuuran kaunistamat puut olivat jo ihastelun aihe itsessään.

 

Uuden vuoden juhlaa vietettiin rauhallisissa merkeissä lasten ehdoilla illastaen. IsäMiehen pari kurssikaveria, Kanadasta ja Singaporesta tulivat illalliselle perheineen. Tytöt saivat viihdyttää vuorotellen pientä 10kk ikäisen tyttövierasta, katsoa piirrettyjä myöhään illalla ja valvoa tähtisadetikkujen kanssa keskiyöhön. Ruoka maistui kaikille ja tarjolla oli myös vähän Suomi-herkkuja: alkupalaksi ruisnappeja kylmäsavulohitäytteellä ja jälkkärijuomana Napue giniä karpaloilla ja rosmariinilla höystettynä.

Kaikki olivat tyytyväisiä tarjoiluihin ja tunnelmaan. Oli oikeastaan todella vapauttavaa viettää uutta vuotta ilman sitä valtavaa rakettipaukuttelua. Toki täälläkin kuului ammuttavan ilotulitteita mutta vain murto-osa siihen nähden, mihin olemme tottuneet Suomessa. Jotenkin kummasti siinä illallispöydässäkin oli vähän rauhallisempi tunnelma, kun ei tarvinnut koko ajan kytätä kelloa ja suunnitella, milloin mennään ulos ampumaan raketit. Sanomattakin selvää, että säästyyhän siinä myös aika pitkä penni, kun ei ammu sitä eurotukkua kirjaimellisesti tuhkana taivaalle.

 

 

Uudenvuodenpäivänä pyöräytettiin suomalaisittain korvapuusteja ja Boston rusinoilla. Sää ei valitettavasti suosinut, vettä satoi koko pitkän päivän. Onneksi joululahjalelut riittivät viihdyttämään metrijengiä ja aikuisetkin ottivat rennosti. Allekirjoittanut viettikin koko päivän pyjamassa! 

Tänään on vietetty tyttöjen viimeistä lomapäivää auringossa paistatellen. Käytiin pitkällä pyörälenkillä kaupungin ulkopuolella alueella nimeltä Little Durnfordissa. Nähtiin kauniita maisemia, lampaita ja pari alpakkaakin. D-vitamiiniakin saatiin tankattua - melko upea sää tammikuussa! 😎

 

 

 

Arjen tulo ei ahdista lainkaan. Meidän perhe toimii parhaiten, kun on selkeät rutiinit. Päivät on ennalta suunniteltu ja ei tule mitään yllättäviä käänteitä. Lapset nauttii selkeästä ja säännöllisestä päivärytmistä, kaiken pystyy ennakoimaan ja jokaista toimintoa seuraava on tiedossa, eli se tuonee myös tiettyä turvaa tähän kaikkeen muutokseen ja erilaiseen elämään uudessa maassa, vieraan kielen ympäröimänä. Isosisko odottaa, että pääsee oppimaan uusia asioita kouluun ja toki myös jo niitä kavereita, joihin ehti tutustua ennen joulua. Pikkusiskoa jännittää hieman mutta innolla hänkin on menossa kavereita tapaamaan, varsinkin kun kahden viikon kuluttua olisi jo ensimmäiset kaverisynttäritkin tiedossa. Tammikuu olkoon siis pyhitetty perheelle ja arjelle. ❤️ Uskoisin, että minäkin saan pikapuoliin luotua itselleni tietyn päivärutiinin sille aikaa, kun tytöt ovat koulussa. Voin halutessani käyttää aikaa vain ja ainoastaan itseeni mutta saan myös paneutua perusteellisesti kotitöihin. Seuraavat vieraat meille saapuu vasta helmikuussa, kun appivanhemmat tulevat luoksemme viikoksi. Silloin on jo seuraava lomaviikkokin koulusta, joten on tuplasti jotain, mitä odottaa.

Tervetuloa 2017, me olemme valmiina!

Tervetuloa Joulu

Nyt on täälläkin aika rauhoittua odottamaan joulun alkamista. Paikallisissa kaupoissa voi saada vaikutelman, että joulu meni jo - alennusmyynnit ovat alkaneet ja kaikki joulukoristeet yms. on siirretty varastoihin odottamaan ensi vuotta. Joulukuusiakaan ei ole ollut myynnissä enää viikkoon! 😳🎄

 

 Joulukoristeita otettiin mukaan Suomesta kourallinen. Muutama yksinkertainen ja rakas esine muistuttamaan joulun rauhasta ja siitä kotoisasta tunnelmasta, olinpaikasta riippumatta. Lunta tai mitään talvista joulumaisemaa täältä on turha etsiä mutta kuten sanottu, oikea joulu ei vaadi muuta kuin sen oikean tunnelman. 💖 

Jouluvalmisteluissa ollaan edetty löysin rantein. IsäMiehen velipoika vaimoineen ja lapsineen, eli tyttöjen 5- ja 3-vuotiaat serkut, tulevat meille joulun viettoon. Vieraat saapuvat huomenna aamupäivällä ja ovat meidän seurana pyhien yli. Aattona korkataan paikallinen ruokatarjonta fish 'n chips lounaalla ja illalla on luvassa ns. Suomi-jouluillallinen. Koska päätimme luoda niitä uusia, paikallisia perinteitä, tulee pukki englantilaisittain aaton ja joulupäivän välisenä yönä, eli lapset pääsevät pakettien kimppuun joulupäivän aamuna. Brittiläinen Christmas Dinner syödään sitten joulupäivänä. Kalkkunan paistossa riittää varmasti miehille ohjelmanumeroa, muuten meillä on tarjolla aika paljon puolivalmiita, hyvinkin perinteisiä, paikallisia jouluruokia. Täällä kulttuuri taitaa enemmänkin olla se, että se ei tee emännästä/isännästä yhtään sen huonompaa, jos ostat valmiit raakamakkarat ja keittelet kastikkeet tiivisteestä. Todella paljon tuotteita löytyy tuoretiskistä kypsennystä vaille valmiina. Voi oikeasti keskittyä olennaiseen, eli rentoutumiseen ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa sen sijaan, että huhkii aamusta iltaan keittiössä. 👍🏻

 Vähän on kuitenkin sormet syyhynneet joulupuuhastelujen pariin. Askarreltiin meidän uudelle naapurin rouvalle tyttöjen kanssa (no, minä tein 90% työstä😂) piparkakkutalo. Toisin sanoen koristeltiin valmiit IKEAn palat, jotka vaan kiinnitin toisiinsa. Valitettavasti ilma on täällä koko ajan niin kovin kostea, että luomuksemme kattorakenteet alkoivat uhkaavan näköisesti notkua... ehkä valtaisalla määrällä Smartieseja saattoi olla myös jotain tekemistä asian kanssa? 😂

 

Nyt me hiljennymme täällä Salt Lanella joulun viettoon - nautimme pikkuruisesta kuusestamme 😂🎄, toistemme seurasta, kiireettömyydestä ja tietysti myös hyvästä ruuasta (viiniä unohtamatta 😉🍷). Oikein rauhallista joulua Teille kaikille! 🎅🏻✨ 

To Jumper or not to Jumper

En tiedä kuinka monelle teistä on tuttu brittiläisten joulupaitaperinne - Christmas jumper. Koko homma on saanut alkunsa 80-luvulla, kun muutamat tv-julkkikset alkoivat käyttää hassuja, koristeltuja villapaitoja joulun alla. Siitä lähtien perinne on jatkanut kasvuaan ja 2010-luvulla myös suuressa muotimaailmassa on luotu omia Christmas jumper mallistoja, nimeltä muutamia mainitakseni Burberry ja Jil Sander. Nykyään nämä suomalaisten silmään lähinnä hassut ja jopa rumat paidat ovatkin kovaa huutoa erinäisten julkkisten keskuudessa Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. 

Paidat ovat täällä briteissä myös iso osa joulun ajan hyväntekeväisyyskampanjoita. Paikallinen Pelastakaa lapset ry on kampanjoinut oman joulupaitapäivän, jonka tarkoituksena on saada ihmiset keräämään rahaa hyväntekeväisyyteen vain käyttämällä joulupaitaa yhtenä tiettynä päivänä. Tänä vuonna se on tulevana perjantaina eli 16.12.

Tytöillä oli koulussa joulupaitapäivä jo viime perjantaina. Ilman muutahan sitä piti panostaa paikalliseen perinteeseen ja meidän muotitietoiset neidit löysivät tämän luomuksen paikallisesta H&M:stä. Aika yksinkertainen toteutus siihen ns. perinteiseen verrattuna mutta tätä jaksaa tottumaton silmäpari katsella vaikka läpi joulun pyhät. 😉  

IsäMies ei ole jostain syystä innostunut vielä hankkimaan yhteensopivia joulupaitoja, vaikka valinnanvaraa olisi muille jaettavaksi. 😂🎅 Ehkä minun täytyy vaan salaa käydä ostoksilla ja piilottaa jouluna kaikki muut paidat...

Mitä mieltä olette, Joulupaita - uhka vai mahdollisuus? Onko liian nolo? Suomalaiseen joulunviettoon tahtoo kuulua se, että aattona ja muutenkin pyhien aikaan syödään yhdessä perheen kanssa valkoisella pöytäliinalla koristellulla kattauksella ja pannaan vähän hienompaa vaatetta päälle, ehkä jopa se kravatti kaulaan ja pikkumusta helminauhan kera. Minä itse vierastan hieman tämmöisiä kynttiläillallisia ja varsinkin, jos joulua viettää oman perheen parissa, miksi ei voi pukeutua siististi mutta mukavasti? Joulupaita on minun mielestäni myös ennen kaikkea hauska, joten mikäs sen viihdyttävämpää, kuin nähdä koko suku toinen toistaan hullunkurisimmissa neuleissa! 😄 Kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessa totesin, että tämän vuoden aikana haluan heittää romukoppaan ne vanhat, suomalaiset perinteet ja sopeutua tänne luomalla niitä uusia, yhteisiä kokemuksia ja samalla myös perinteitä. Juuri semmoisia, jotka sopivat meidän perheelle. Käytöksen kultaisesta ohjekirjasta viis! Ja hei, jos kuninkaallinen perhekin pukeutuu hullunkurisiin joulupaitoihin, sen oltava hitti! 😉

Kuva lainattu Madame Tussaudsin nettisivuilta

Hotelli glamouria(ko)?

Kolmas viikko saarivaltiossa pärähti käyntiin aamulla IsäMiehen herätyskellon säestämänä. Maanantai toi tullessaan aivan liian vähäunisen yön ja sairastuvan kahden nuhanenän kanssa. 😷 Pikkusisko alkoi niiskuttamaan ja röhimään ja perjantaina, Isosiko liittyi köhäkuoroon eilen. Ei auttanut muu kuin jättää koulupäivä sikseen ja toivoa, että tabletin akku riittää tuuttaamaan Netflixiä. Sinänsä mukavaa, että flunssat sairastetaan nyt eikä jouluna mutta koska majoitumme edelleen hotellissa ja yhdessä ainoassa huoneessa, alkaa tämä "lomaglamour" olla todella nähty juttu. 🙄 

 

 

 

Tiedättekö sen tunteen, kun kokkailun ja siivoilun lomassa toivoisi olevansa joskus hotellissa, että saisi vapaata kaikista noista arkisista askareista? Olisi valmiiksi katettu aamupala, lakanat vaihdettaisiin päivittäin, ei tarvitse tiskata...jne. No, vaihtelu virkistää ja sitä rataa mutta kyllä minä ainakin rehellisesti kaipaan sitä, että tavarat saa panna niiden omille paikoilleen, vaatevarastoa olisi enemmän kuin viikoksi, makuuhuone ei olisi samalla keittiö sekä olohuone ja päivälliseksi olisi jotain muuta kuin pizzaa laatikossa, yöpöydältä tarjoiltuna! Meidän nelihenkinen perhe on viettänyt aikaa hotellihuoneen parisängyllä enemmän kuin keskiverto häämatkalaiset yhteensä! Ja mikä siinäkin on, että kotona syö aamusta toiseen sitä samaa luonnonjogurttia sen saman myslin kanssa ja juo samanlaista kahvia siitä samasta mukista mutta auta armias, jos hotellissa on j-o-k-a aamu ne samat paistetut munat ja croissantit, sitä kyllästyy?! Kiero on ihmismieli ja mukavuudenhaluinen sanon minä. Ei mikään turha iskulause tuo "Home Sweet Home" - näiden viikkojen jälkeen uskon, että se on (taas) kultaakin kalliimpi paikka.❤️

Sunday at Sarum

Tänään päästiin taas nauttimaan ihanasta joulukuun auringosta, joten pakattiin reppuun evästä ja suunnattiin tutustumaan uuden kotikaupunkimme nähtävyyksiin. Eilen piipahdettiin Stonehengen porteilla mutta koska sisäänpääsy muinaisia kivipaaseja katselemaan olisi ollut meidän sakilta riistohintaista, £43, jätettiin se toiseen kertaan.

Tänään oli vuorossa lähellä sijaitsevan Old Sarumin linnoituksen ja katedraalin rauniot. Voidaan oikeasti puhua muinaisjäänteistä, koska Old Sarumin katedraali on alun alkujaan rakennettu ensimmäistä kertaa vuonna 1075. Jää muuten Suomenlinnan merilinnoitukset näiden rinnalla kakkoseksi. 😉

 

 

 

 

Linnoituksen ympäri pääsee kävelemään vallihaudan reunaa pitkin ja siitä tulee kiva maisemalenkki. Pituutta ehkä pari kilometriä, joten jaksaa lastenkin kanssa tallustaa. Linnoituksen ulkopuolella, jossa katedraalinkin rauniot on, lapset saavat leikkiä ja juosta ihan vapaasti ja raunioille saa kiipeillä. Sopii just hyvin meidän energiakaksikolle ja itse voi samalla ihailla kukkulalta aukeavia maisemia. Ei uskoisi näitä katsellessa, että joulu on kolmen viikon päästä!

Sarumista jatkettiin matkaa Boscombe Downiin, jossa sijaitsee sotilaslentokenttä sekä useampia nurmikenttiä siviili-ilmailun ja esimerkiksi laskuvarjohyppäämisen harrastamista varten. Saman kentän laidalla, jossa toimii laskuvarjohyppykerhon tilat on myös Boscombe Down Aviation Collection - Old Sarum Airfield Museum. Ilmailua tässä vuosien varrella (sattuneista syistä) sivusta seuranneena, oli ihan hauska kokemus käydä katsomassa vanhaa kalustoa. Museossa on useamman lentokoneen (hävittäjän) ohjaamot kunnostettuna niin, että niihin pääsee sisälle kiipeämään ja tutustumaan ohjaamoon ihan autenttisesti. Nappuloita ja vipstaakkeleita saa painella ja osaan ohjaamoista tuli jopa virrat päälle. Erinomainen nähtävyys yhtään tekniikasta kiinnostuneiden lasten kanssa! Eikä ollut perhelippu hinnalla pilattu, £23.

 

 

 

Oli myös mielenkiintoista lukea kunkin koneen (tai osan siitä) historiaa ja kokemuksia vuosien aikana ennen museoon päätymistä. Myös ne lento-olosuhteet on olleet joskus sotien aikaan aikamoisia...ei ole tainnut työergonomiasta ollut paljon haisua silloin. 

Väliaikaevästä nassuun lentokenttäkuppilassa (fish and chips ja jacked potato), vähän viinirypäleitä ja banaania repun pohjalta niin hyvin sai päivän kulumaan myös pikkuväen kanssa.

Sarumin linnoitukselle mennään taatusti uudestaan, toimii kesällä varmasti hyvänä picnicpaikkana ja eiköhän ainakin appiukko täydy viedä tuonne lentokonemuseoon kyläilemään. 😆 Raitista ilmaa ja auringonpaistetta - niistä voimia uuteen viikkoon.

Here we are

Blogi on kaivettu naftaliinista, nimi päivitetty kuvaamaan uutta, ajantasaista elämää ja nyt on vuorossa ensimmäiset kuulumiset moneen vuoteen.

First things first. Blogissa pääset seuraamaan perheemme (IsäMies, ÄitiVaimo, Isosisko ja Pikkusisko) kuulumisia Isossa-Britanniassa, jonne karavaanimme muutti maanantaina. Kyllä vaan, olemme vaihtaneet maisemia ihan kunnolla. IsäMies tule tänne kouluun/töihin reilu vuodeksi ja hän päätti napata perheensä mukaan, joten here we are! Vaikka pysyttiin saman maanosan sisällä, voinen vakuuttaa, että kulttuurishokeilta ei olla eikä tulla välttymään. 😀

Ensimmäisenä shokkina voidaan mainita vaikka "väärän puolen" liikenne.

Uusi asuinkaupunkimme on melko pieni, idyllinen englantilaiskaupunki. Talot on vanhoja, kadut kapeita ja paikoitellen mukulakivisiä. Ihan suoraan Emmerdalesta maisemat ei ole mutta kyllä täälläkin löytyy peltoa ja lammastiloja. Mitään maaseututurneeta emme ole vielä ehtineet tekemään mutta kunhan muuttokuorma saapuu ja saan kaivettua järkkärin pahvilaatikosta, voisin uskoa, että jatkossa saatte ihailla myös englantilaisia maisemakuvia.

Kuten kuvista näkyy, täällä ei ole lunta eikä edes pakkasta. Aurinkoiset kuvat on otettu toissapäivänä, jolloin meillä oli ilo nauttia ihanan kirpeästä, -4' pakkasesta ja auringonpaisteesta. Tänään puolestaan on ollut harmaampaa ja plussaa. Tämän talvisempaa täällä ei ole eikä tule. Joulukuu ja jouluvalmistelut ovat kuitenkin hyvin nähtävillä myös täällä, joten emmeköhän mekin pääse viettämään oikein tunnelmallista ja kaunista, uutta ja erilaista joulua täällä teenjuojien luvatussa maassa.

Eiköhän tämä blogikirjoittaminenkin taas lähde rullaamaan näiden alkukankeuksien jälkeen ja voisin uskaltaa luvata melko tasaista tahtia kuulumisten suhteen. Tällä hetkellä majoitumme vielä hotellissa mutta pikapuoliin pääsemme asettumaan ihan oikeasti taloksi meidän taloon ja sen myötä opettelemaan tätä uutta ja ihmeellistä, vuoden kestävää arkea täällä saarivaltiossa. Siispä tervetuloa mukaan seikkailuun!