Sydän syrjällään

Kaikki tuntemani (ja miksei tuntemattomatkin) äiti-ihmiset varmaan tietävät sen sydämen perukoilla orastavan pelon lasten turvallisuudesta ja terveydestä, jonka toivoo pysyttelevän piilossa ikuisesti, jos mahdollista. Sattuipa tässä taannoin viime viikolla semmoinen tilanne, että tytöt olivat yläkerrassa leikkimässä sillä aikaa, kun minä laitoin päivällistä. Lyhyestä virsi kaunis - ovi ja lapsen sormi. Voin muuten kertoa, että ihan tommoinen perus sisäovi saa melkoisen pahaa jälkeä yhteen pikkurilliin, kun se jää puristuksiin saranapuolelle. 😟

IsäMies oli vielä töissä, joten ei muuta kun taksi alle ja ensiapuun. Onneksi saatiin siellä erittäin ihanaa palvelua ja sujuvaakin vielä. Röntgenissä käytiin pikapuoliin ja sitten saatiin vielä lopuksi yksi ihana hoitaja puhdistamaan ja paketoimaan sormi sillä aikaa, kun Isosisko hengitteli ilokaasua pahimpaan tuskaansa.

Diagnoosi: irronnut kynsi, melko iso haava ja murtunut sormenpää. Saatiin aika plastiikkakirurgin vastaanotolle, joka arvioisi seuraavana päivänä, mitä sormelle tehdään.

No, kaikki ei mennyt NHS:n (National Healt Service) kanssa ihan kuin Strömsössä ja jouduttiin vähän seikkailemaan siellä sun täällä, kunnes allekirjoittanut saattoi hieman osoittaa turhautumisen merkkejä (kipeästä lapsesta puhumattakaan!) ja päästiin kuin päästiin tapaamaan hoitajaa + lääkäriä, jotka antoivat leikkaustuomion seuraavalle päivälle. Koska pikkulasten kanssa puuduttaminen on usein hankalaa, olisi sormi helpointa korjata pienessä humautuksessa.

Perjantaina 13. päivä oltiin aamuvarhain Isosiskon kanssa kimpsuinemme päiväkirurgisella osastolla. Onkohan päivämäärä enne? Ei onneksi ollut. Tavattiin aivan mahtava anestesialääkäri, joka hoito Isosiskon (ne jotka meidän perhettä yhtään tuntee, tietävät, että kyseessä on meidän perheen herkkis) niin suurella ammattitaidolla ja kokemuksella, että kyllä siinä äidinkin stressitaso laski huomattavasti. Myös leikkaava lääkäri oli vallan miellyttävä persoona, Isosiskon omahoitajasta puhumattakaan.

Leikkaus sujui hyvin ja nopeasti. En ehtinyt osastolta edes lähteä kahville, kun sain jo mennä heräämön puolelle silittelemään tokkuraisen neidin poskea ja kärrätä hänet takaisin huoneeseen.

Vaikka kuinka toivon, ettei koko haaveria olisi sattunut lainkaan, olen kuitenkin jollain tapaa iloinen, että se sattui juuri täällä. En tiedä, olisiko Suomessa hoito ollut mitenkään huonompaa ja ainakin se olisi ollut nopeampaa (nyt odotettiin 2 päivää leikkausta) mutta koska täällä kaikki lapset hoidetaan erikoissairaanhoidon puolella, oli kyseessä tosiaan plastiikkakirurgi, joka pikkurillin korjasi. Tänään käytiin Isosiskon kanssa vielä kontrollissa ja pakko sanoa, että kyllä huomaa ammattilaisen olleen asialla. 👍👌 Kyllä on niin siistiä ja pikkutarkkaa jälkeä! Nyt on muistona enää pikkuinen laastari, ompeleetkin sulavat itsestään pois.

Olipahan kokemus mutta eikös niitä tultu tänne Englantiin hakemaan. 😆😉 Seuraavaa keikkaa odotellessa...

Armas arki

Hyvää uutta vuotta 2017! ✨

Joulut on juhlittu, toivotettu uusi vuosi tervetulleeksi ja ladattu akkuja huomenna koittavaan arkeen. Tytöillä alkaa huomenna koulu ja IsäMies siirtyy takaisin sorvin ääreen keskiviikkona. Kolme viikkoa joululomaa hurahti toisaalta vauhdilla mutta oi miten paljon kaikkea siihen aikaan ehti mahtua.

Ensimmäisenä (ja tärkeimpänä!) oli tietysti muutto vihdoin ja viimein omaan kotiin. Kyllä se elämä on vaan ihan megalomaanisen helpompaa, kun on keittiö, jokaisella omat makuuhuoneet ja ennen kaikkea se oma rauha.❤️ Jouluvalmistelut saatiin hoidettua ajallaan ja jouluvieraat, IsäMiehen veli perheineen saapuivat aattona. Joulupukki tuli englantilaisen perinteen mukaan jouluaamuyönä, joten joulupäiväaamuna lapsia odotti alakerrassa lahjavuori. Miten sitä joka vuosi yrittää psyykata itseään, että pysytään kohtuudessa niiden lahjojen kanssa ja joka vuosi on se sama todellisuus, kun huomaat TAAS miten paljon niitä lahjoja tulikaan TAAS hankittua? 😂

 

Äitikin oli ollut kiltti, koska Pukki muisti minua tämmöisillä lahjuksilla.😉 Sonoksen kaiutin on ollut kovassa käytössä ja siinä on todella hyvä äänenlaatu! Täydellinen pelastus meidän popittamiseen.👍🏻 Korttilompakko on myös pelastus, täällä kun käytössä on ihan vain muutama maksukortti eikä ikinä(!) käteistä, joten miksi täyttää 1/3 käsilaukusta semmoisella tiiliskiven kokoisella lompakolla. IsäMies oli löytänyt uuden pallon minun Pandoraani. Tätä nykyä vaihtoehtoja on kymmeniä! Silloin, kun melkein kolme vuotta sitten sain ensimmäisen ranneketjuni ja pallon Pandoran uudesta Essence-sarjasta, oli koruvaihtoehtoja vain 12. Kaiken lisäksi sarjaa ei edes myyty Suomessa kuin yhdessä Pandoran omassa liikkeessä Helsingin Mikonkadulla ja lentokentällä. IsäMies onkin uskollisesti vuosien varrella tuonut täydennystä ranneketjuuni ulkomaan reissuilta tuliaisina. Nyt joulun jälkeen minun piti ostaa itselleni jo kolmas ketju, että saan kaikki rakkaat helyni kulkemaan mukana. 💎

 

Joulun ajan kaikki ateriat menivät parempiin suihin niin hujauksessa neljän nälkää kiljuvan (😂) serkuksen kanssa, että kattauksista ei valitettavasti tullut otettua yhtään kuvaa. Mutta söimme suomalaisittain kalaa ja brittiläisittäin Jouluillallista kalkkunoineen kaikkineen. Joulupäivänä oli hieman vapaa-aikaa kierrellä kaupungilla ja esiteltiinkin vieraille maisemia ja päänähtävyys oli tietysti Salisburyn katedraali, jossa kävimme myös lounaalla. Voin suositella katedraalin kahvilaa, jos joskus eksytte tänne ja haluatte maistuvaa lounaskeittoa/-salaattia.

 

Tytöt saivat Joulupukilta Harry Potter 3D palapelit - Tylypahkan pääsali ja tähtitorni. Molemmissa on yli 850 vaahtomuovista palaa. Voinette arvata, miten välipäivät vietettiin, kun kolme insinööri-ihmistä pääsee tuommoisen projektin kimppuun...😆

 

Aikamoinen urakka, meinasi yöunetkin kärsiä. 😂 Mutta tulihan siitä lopputuloksesta mahtava ja tytöt ovat sanomattakin melko tohkeissaan, kun huoneissa koristelee ihka oikeat Harry Potter linnat.

Kun Suomen sukulaiset matkasivat takaisin kotiin, oli meillä muutama päivä aikaa rentoutua ja nauttia ihanasta, ei niin tyypillisestä joulukuun säästä. Vanhan, keskiaikaisen kaupungin ja katedraalin ympäristö on kyllä idyllinen erilaisille päiväkävelyille. Kirpeät pakkasaamut tuntuivat raikkailta ja kuuran kaunistamat puut olivat jo ihastelun aihe itsessään.

 

Uuden vuoden juhlaa vietettiin rauhallisissa merkeissä lasten ehdoilla illastaen. IsäMiehen pari kurssikaveria, Kanadasta ja Singaporesta tulivat illalliselle perheineen. Tytöt saivat viihdyttää vuorotellen pientä 10kk ikäisen tyttövierasta, katsoa piirrettyjä myöhään illalla ja valvoa tähtisadetikkujen kanssa keskiyöhön. Ruoka maistui kaikille ja tarjolla oli myös vähän Suomi-herkkuja: alkupalaksi ruisnappeja kylmäsavulohitäytteellä ja jälkkärijuomana Napue giniä karpaloilla ja rosmariinilla höystettynä.

Kaikki olivat tyytyväisiä tarjoiluihin ja tunnelmaan. Oli oikeastaan todella vapauttavaa viettää uutta vuotta ilman sitä valtavaa rakettipaukuttelua. Toki täälläkin kuului ammuttavan ilotulitteita mutta vain murto-osa siihen nähden, mihin olemme tottuneet Suomessa. Jotenkin kummasti siinä illallispöydässäkin oli vähän rauhallisempi tunnelma, kun ei tarvinnut koko ajan kytätä kelloa ja suunnitella, milloin mennään ulos ampumaan raketit. Sanomattakin selvää, että säästyyhän siinä myös aika pitkä penni, kun ei ammu sitä eurotukkua kirjaimellisesti tuhkana taivaalle.

 

 

Uudenvuodenpäivänä pyöräytettiin suomalaisittain korvapuusteja ja Boston rusinoilla. Sää ei valitettavasti suosinut, vettä satoi koko pitkän päivän. Onneksi joululahjalelut riittivät viihdyttämään metrijengiä ja aikuisetkin ottivat rennosti. Allekirjoittanut viettikin koko päivän pyjamassa! 

Tänään on vietetty tyttöjen viimeistä lomapäivää auringossa paistatellen. Käytiin pitkällä pyörälenkillä kaupungin ulkopuolella alueella nimeltä Little Durnfordissa. Nähtiin kauniita maisemia, lampaita ja pari alpakkaakin. D-vitamiiniakin saatiin tankattua - melko upea sää tammikuussa! 😎

 

 

 

Arjen tulo ei ahdista lainkaan. Meidän perhe toimii parhaiten, kun on selkeät rutiinit. Päivät on ennalta suunniteltu ja ei tule mitään yllättäviä käänteitä. Lapset nauttii selkeästä ja säännöllisestä päivärytmistä, kaiken pystyy ennakoimaan ja jokaista toimintoa seuraava on tiedossa, eli se tuonee myös tiettyä turvaa tähän kaikkeen muutokseen ja erilaiseen elämään uudessa maassa, vieraan kielen ympäröimänä. Isosisko odottaa, että pääsee oppimaan uusia asioita kouluun ja toki myös jo niitä kavereita, joihin ehti tutustua ennen joulua. Pikkusiskoa jännittää hieman mutta innolla hänkin on menossa kavereita tapaamaan, varsinkin kun kahden viikon kuluttua olisi jo ensimmäiset kaverisynttäritkin tiedossa. Tammikuu olkoon siis pyhitetty perheelle ja arjelle. ❤️ Uskoisin, että minäkin saan pikapuoliin luotua itselleni tietyn päivärutiinin sille aikaa, kun tytöt ovat koulussa. Voin halutessani käyttää aikaa vain ja ainoastaan itseeni mutta saan myös paneutua perusteellisesti kotitöihin. Seuraavat vieraat meille saapuu vasta helmikuussa, kun appivanhemmat tulevat luoksemme viikoksi. Silloin on jo seuraava lomaviikkokin koulusta, joten on tuplasti jotain, mitä odottaa.

Tervetuloa 2017, me olemme valmiina!